Loppusuoralla!

Viimeinen viikko täällä Saksassa lähtee käyntiin huomenna. Töissä olemme vielä ma, ti, ke ja torstaina lähdemmekin jo Dusseldorffiin lentoaseman läheiseen hotelliin viimeiseksi yöksi.


Vaihdoimme toissaviikolla työpaikkoja. Siirryin leikkaussalista yhdelle sairaaalan osastoista. Osastolla ihmeteltiin aluksi hyvin suuresti miksi olen tullut työskentelemään sinne, sillä en osaa puhua saksaa. Ja onhan se tullut jo itsekkin huomatuksi, haastavaahan siellä työskenteleminen sen takia on.


Työtehtäviini kuuluu potilaiden verenpaineiden, pulssien ja lämpöjen mittaamista, huoneiden siivousta sekä potilaiden viemistä leikkauksiin ja hakemista sieltä takaisin osastolle.
Olen myös uutena asiana oppinut merkkaamaan verenpaineeet, pulssit ja lämmöt potilastietolomakkeisiin. Yllätyksenä nimittäin on tullut se, ettei sairaalassa kirjata koneille vaan kaikki kirjataan vain papereihin.


Työpäivien päätteeksi olemme molemmat olleet yleensä niin väsyneitä, ettei ole tullut tehtyä oikein mitään muuta kuin vain levättyä. Muutamana iltana olemme käyneet kaupungilla ostelemassa vielä muutamia tuliaisia.

Hallo Finland!

Niin se vaan lähti jo kolmas viikko käyntiin! Aika on mennyt suhtkoht nopeasti, mutta kyllä koti ja läheiset ihmiset siellä suomessa ovat joka päivä mielessä.

Työt leikkaussalissa ovat jatkuneet aikalailla samanlaisina, kuin ensimmäisellä viikollakin. Pääasiassa seurailen vierestä ja availen steriilejä paketteja, mutta olen muutaman kerran päässyt avustamaan itse leikkaavaa lääkäriä. Käytännössä olen siis päässyt esimerkiksi pitämään potilaan suuta/haavaa auki ja imememään verta imulaitteella. Kerran lääkäri antoi minun myös vetää itse yhden hampaan irti! Se oli siistiä.

Toisella työviikolla teimme Viivin kanssa eri vuoroja. Minä tein aamuvuoroja ja Viivi oli iltavuoroissa. Tämäntakia viikolla emme oikeastaan muuta tehneet kuin töitä. Vapaa-ajallani katselin aikalailla vaan leffoja tietokoneelta.

Lauantaina Ursula vei meidät katselemaan Aachenia. Kävimme muutamalla kaupunkia ympäröivällä vuorella. Sieltä sai hyvin kuvan siitä, miten kaupunki sijaitsi vuorten välisessä laaksossa. Mikä selittää siellä vallitsevan sateisen sään.

Kävimme myös pikaisesti vilkaisemassa Aachenin yliopistollista sairaalaa. Olimme olleet Viivin kanssa sitä mieltä, että Marienhospital missä työskentelemme on iso, mutta tuo kyinen sairaala oli valtava. Eikä kyllä ulkonäöllisestikkään oikein sairaalalta näyttänyt. Sisältäkin ennemmin joltain rautatieasemalta.

Lopuksi Ursula vei meidät käymään vielä yhden vuoren päällä, missä sijaitsi Hollannin, Belgian ja Saksan raja. Sieltä löytyi myös kohta, missä pystyi hyppimään rajalta toiselle. Maitten rajojen yli mentäessä ei tarvitse esim passia, eikä rajan ylitystä muutenkaan huomaa kuin puhelimeen tulevalla viestillä jossa kerrotaan sinun siirtyneen eri maahan.
Vuoren päällä kävimme Belgialaisessa kahvilassa kahvilla.

Lauantai-iltana lähdimme vielä Viivin kanssa katsomaan Aachenin yöelämän. Hauskaa oli!

Hallo!

Niin se aika vaan vierii ja ensimmäinen viikko täällä saksassa on ohi! Aika on mennyt yllätävän nopeasti, kun ollaan pysytty aikalailla kokoajan liikkeessa.

Aloitimme työt sairaalassa keskiviikkona. Työskentelen itse leikkausosastolla yhdessä vähän pienemmässä leikkussalissa. Ohjaajani on minua muutaman vuoden vanhempi nuori nainen ja hän puhuu onneksi hyvin englantia.

Minut on otettu todella hyvin vastaan työporukkassa. Kaikki ovat hyvin kohteliaita ja ottavat minut hyvin huomioon. En tietenkään saa tehdä kauheasti töissä asioita, mutta minulle on kuitenkin neuvottu pieniä tehtäviä joita voin tehdä. Pääasiassa kuitenkin vain seuraan leikkauksia.

Työpäivät ovat olleet mielettömän mielenkiintoisia, sillä aikalailla suurinosa leikkaussalin jutuista on minulle uusia. Olen ollut mukana hammas, nenä, silmä, korvaleikkauksissa sekä nielurisojen poistossa.
Minulle tuli yllätyksenä, miten hyvin myös kaikki kirurgit ovat ottaneet minut vastaan. Samalla kun he suorittavat leukkausta he pyytävät minut aina lähemmäs ja kertovat sekä näyttävät minulle tarkkaan mitä tekevät ja miksi. Se on ollut todella hienoa!

Tottakai tulee myös hetkiä, jolloin kaikki puhuvat vain saksaa enkä ymmärrä puheesta aikalailla vielä yhtikäs mitään. Yritän kuitenkin opetella ja kuunnella sitä parhaani mukaan. Myös ohjaajani on minulle muutamia sanoja jo opettanut.

Olemme Viivin kanssa molemmat tehneet ensimmäisen viikon aamuvuoroja, joten iltapäivästä meillä on ollut myös reilusti yhteistä vapaa-aikaa. Olemme kierrelleet kävellen pitkin Aachenin kaupunkia. Perjantaina myös keskustaan avautuivat valtavan suuret joulumarkkinat, joissa tuli myös käytyä kiertelemässä.

Viikonloppuna Ursula oli järjestänyt meille kaupungin turistikierroksen, missä oli englanninkielinen opastus. Kierroksella sai paljon tietoa Aachenin historiasta ja pääsimme myös käymään sisällä valtavassa katetraalissa. Kuulimme myös monia jännittäviä tarinoita katetraalin historiasta.

Kierroksen jälkeen lähdimme Viivin kanssa vähän shoppailemaan keskustan suureen ostoskeskukseen. Siellä emme kuitenkaan hirveän kauaa viihtyneet, sillä ihmisiä oli liikkeellä aivan valtavasti.

Kuulumisia Saksasta!

Lentomme lähti Helsingistä kohti Dusseldorffia kello 16:30 ja se kesti n. parituntia. Dusseldorffista otimme junan kohti Aachenia. Matkat sujuivat muuten hienosti, mutta junamatka oli hieman jännittävä. Huomasimme kesken matkanteon junamme jostain syystä pysähtyneen. Kulutuksia tuli ja meni, mutta emmähän me niistä oikein mitään ymmärtäneet. Vasta parinkymmenen minuutin pysähdyksen jälkeen uskaltauduimme kysymään muilta matkustajilta mistä oli oikein kyse. He kertoivat, että junan piti peruuttaa jonkin matkaa ja vaihtaa raidetta sekä reittiä Aacheniin.

Lopulta iltamyöhään saavuimme kaupunkiimme, Aacheniin. Yhteistyöhenkilömme Ursula oli meitä asemalla vastassa. Hän otti meidät hyvin lämpimästi vastaan. Veimme matkatavaramme rautatieaseman lähessä sijaitsevalle asuntolallemme. Sitten kävimme hakemassa vielä purtavaa mäkkäristä.
 Olimme matkan jälkeen hyvin väsyneitä ja iskihän se koti-ikäväkin vielä illalla/yöllä joten unet jäivätkin aika lyhyiksi. Huoneemme on myös aika kylmä ja piti yöllä nousta lisäämään vaatetta päälle.

Aamulla kävimme Viivin kanssa asuntolamme alakerrassa sijaitsevassa kahvilassa aamupalalla. Sen jälkeen Ursula haki meidät ja lähdimme vähän kiertelemään Achenia. Kävimme ostamassa vilttejä, jottei olisi niin kylmä nukkua. Meidän piti myös mennä tekemään jonkinlainen hygieenia koe, mutta onneksemme riittikin, että katsoimme vain aiheesta videon ja allekirjoitimme paperin.

Seuraavaksi lähdimmekin tutustumaan työpaikkaamme. Työskentelemme katolilaisessa sairaalassa, Marienhospitalissa. Sairaala on iso. Ihmiset siellä vaikuttivat todella mukavilta ja iloisilta. Meille tuli hieman yllätyksenä, että joudumme Viivin kanssa eri osastoille töihin. Se hiaman pelottaa minua, mutta eiköhän siitä selvitä!

Illalla kävimme Viivin kanssa vielä kävelemässä tässä lähistöllä. Oli mukavaa tutkia ympäristöä ihan rauhassa kahdestaan.

Kirjoitan töistä loppuviikolla enemmän, kun olen siellä työskennellyt muutaman päivän.

Koti-ikävä on suuri, mutta uskon tämän olevan vielä hieno kokemus!